Suomen venäjänopettajat ry:n järjestämä kesäseminaari Pihkovassa 08.–16.06.2017
Ryhmämme koostui kahdeksasta eri koulumuotojen ja –asteiden venäjänopettajasta. Lähdimme kohti Pihkovaa torstaina 08.06. klo 07.30 Helsingin Länsisatamasta aluksi kohti Tallinnaa, ja sieltä pikkubussilla Viron halki. Perillä Pihkovassa olimme myöhään iltapäivällä. Tämä reitti valittiin siksi, että Pietarista pääsee Pihkovaan junalla vain kerran viikossa.
Pihkova (Псков) sijaitsee Venäjällä lähellä Viron rajaa Velikaja-joen rannalla. Se on Venäjän vanhimpia kaupunkeja, ja siellä on lähes 200 000 asukasta. Silmiinpistävää kaupungissa ja sen lähialueilla on eri kokoisten kirkkojen ja luostarien suuri määrä. Pihkovassa on myös 700 – 900 luvulta peräisin oleva Kreml eli linnoitus, joka oli aluksi puurakenteinen, kunnes sitä alettiin muuttaa kiviseksi 900 – 1200-luvuilla.
Perjantaiaamuna 09.06. suuntasimme kurssipaikallemme Pihkovan valtiolliselle yliopistolle. Ensimmäinen luentomme käsitteli venäjän sanastoa ja kielioppia. Tämän jälkeen tapasimme yliopiston johtoa ja opettajia meille järjestetyssä tervetulotilaisuudessa. Tilaisuuden jälkeen teimme pitkän ja kiinnostavan kaupunkikävelyn erittäin asiantuntevan oppaamme johdolla.
Lauantain 10.06. luennot käsittelivät laulujen käyttöä venäjän oppitunneilla ja samalla hieman fonetiikkaa ja sanastoa. Saimme myös laulaa yhdessä, ja luennon lopuksi lauluesityksemme nauhoitettiin meille muistoksi.
Sunnuntaina 11.06. teimme kokopäiväretken Izborskin kaupunkiin sekä Petserin luostariin. Matkan varrella kävimme tutustumassa myös setukaisten / setujen kotimuseoon. Setukaiset ovat ordodoksiuskoisia virolaisia, joita asuu Venäjällä enää vain noin 200.
Retkikohteemme Izborsk on myös Venäjän vanhimpia kaupunkeja, ja se on mainittu historiankirjoissa ensi kertaa vuonna 862. Kaupungin lähistöllä sijaitsevat kuuluisat ja kauniit Slovenskin lähteet, joiden veden sanotaan olevan terveellistä ja sairauksia parantavaa.
Vierailukohteemme Petserin munkkiluostari on toiminut yhtäjaksoisesti jo yli 500 vuotta. Se perustettiin keskelle setukaisten asuinaluetta, ja se sijaitsee lähellä Viron rajaa. Nykyään luostarissa on noin 80 munkkia sekä 10 kirkkoa, joista kolme sijaitsee luolissa, ja se on suosittu matkailukohde. Illalla Pihkovassa ehdimme vielä elokuvateatteriin katsomaan Cannesin festivaaleilla toisen palkinnon voittanutta vaikuttavaa elokuvaa ”Neljubov” (Loveless.)
12.06. on Venäjän kansallispäivä, joka on maassa yleinen vapaapäivä. Opetusta ei tuona päivänä järjestetty, mutta ohjelmassamme oli tutustuminen Pihkovan kaupungissa sijaitsevaan Miroshkin luostariin. Luostarin kirkko on rakennettu vuonna 1156, ja siellä on erittäin arvokkaita ikoneja ja freskoja. Rankkasateen vuoksi kirkko oli kuitenkin suljettu, koska kosteus pilaa arvokkaat teokset. Jatkoimmekin siis ensimmäisen päivän ohjattua kaupunkikierrosta, ja saimme kuulla ja nähdä lisää mielenkiintoisia asioita Pihkovasta ja sen historiasta.
Tiistain 13.06. luennot käsittelivät kirjallisuuden ja runojen käyttöä venäjänopetuksessa sekä Venäjän nykykirjallisuutta. Keskiviikko 14.06. oli jälleen retkipäivä: matkasimme Venäjän kansalliskirjailija Aleksandr Pushkinin kotiseuduille Pushkinskie Goryyn. Vierailimme kirjailijan kotona Mihailovskojessa sekä hänen ystäviensä Osipov-Wulffien kartanossa. Siellä näimme monia viittauksia Pushkinin Jevgeni Onegin – teokseen, mm Oneginin penkin. Kartanon sanotaan olevan Jevgeni Onegin-teoksen Larinien kartanon esikuva. Valitettavasti kumpikaan rakennus ei ole säilynyt alkuperäisenä, vaan ne on rakennettu uudelleen vanhojen dokumenttien pohjalta esikuviensa mukaisiksi.
Torstai 15.06. oli viimeinen opiskelupäivämme. Silloin saimme kuulla erittäin mielenkiintoisen luennon Venäjä tänään – ajankohtaisia asioita Venäjästä ja venäläisestä yhteiskunnasta. Päivä päättyi paneelikeskusteluun ja kokemusten vaihtoon venäjän kielen opetuksesta Suomessa ja Venäjällä.
Perjantaiaamuna 16.06. lähdimme bussilla kohti Viron rajaa. Matkustimme Viron halki koko päivän, ja laivamme Tallinnasta Helsinkiin lähti illalla klo 19.30.
Kesäseminaari Pihkovassa oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa. Oli kiinnostavaa tutustua uuteen venäläiseen kaupunkiin, ja saada uutta tietoa Venäjästä, sen nykypäivästä ja venäjän kielen ja kirjallisuuden nykykehityksestä. Tärkeää oli myös saada tavata suomalaisia kollegoja, koska venäjänopettajia on Suomessa melko vähän, ja he toimivat ilman kollegojen tukea ainakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Venäjänopettajana toimiminen ei ole mielestäni helppoa näinä aikoina, eikä sitä ole voinut koskaan verrata muiden vieraiden kielten opettamiseen Venäjää koskevien ennakkoluulojen ja negatiivisten mielipiteiden takia.
Lopuksi siteeraan kurssilla olleen kollegani sanoja, hänen viestiään meille muille kurssin jälkeen: ”Teemme tärkeää työtä. Näytämme opiskelijoillemme ja oppilaillemme, että vastoin median antamaa kuvaa itärajan takana asuu aivan tavallisia ihmisiä, ja että siellä on rikas ja mielenkiintoinen kulttuuri. Teemme työtä rauhan hyväksi, ja se on tärkeää tämän päivän julmassa maailmassa.”
Teksti: Marjo Määttänen, Iisalmen lyseo
Kuvat: Maria Aalto
